 
|
| Mäki-Lohiluoma & Nuorva Entinen seiväshyppääjä Jouko Mäki-Lohiluoma (520) hyödyntää urheilu-uraltaan perimäänsä koordinaatiokykyä Yhden Joukon Yhtyeessään. Hän soittaa yksin samanaikaisesti rumpuja (bassorumpu, virveli, ”hi-hat”, aksenttipelti), bassoa, kitaraa, huuliharppua – ja laulaa. Taustanauhoja tai rumpukoneita ei käytetä, vaan homma hoituu polkimilla ja vivuilla, sekä erikoiskitaralla, jossa on myös yksi bassokieli. Ja tällä kertaa vieressä laulaa Teppo Nuorva sähkökitaroineen joten tämä duo kuulostaakin jo aika isolta bändiltä. Molemmat miehet ovat erinomaisia kynäniekkoja. Tekstit nojaavat suomalaisen runon perinteeseen huolellisine riimeineen ja kielikuvineen. Laulut ovat tarinoita ihmisten arkisesta elämästä, ja kristinuskon ongelmaa katsotaan tavallisen, uskonsa hieman hukanneenkin ihmisen silmin, yrittämättäkään antaa väkinäisiä vastauksia olemassa olon kysymykseen. Jotkut laulut (Tepon) ovat riipaisevan kauniita, joissakin (Joukon) on ääneennaurattavaa huumoria. Soitannollisesti herrojen musiikki on lähinnä kantrirokkia. Merkille pantavaa esityksessä on myös hyvä kontakti yleisön ja esiintyjän välillä. Sen nämä miehet rakentavat juttelemalla rennosti ja pelleilemällä lähinnä itsensä kustannuksella.  |
 "Kun kolmatta linjaa takaisin..."  "Vei joen yli Sutelassa silta..." Juha Vainion ja Veikko Lavin laulujen maisemissa 1989 ja 2006. |
 |
|