 
|
| Punapappi Jouko Mäki-Lohiluoma: kitarabasso, jalkarumpu, huuliharppu, laulu Pekka Ängeslevä: kitara, laulu Auli Kuparinen: viulu, lyömäsoittimet, laulu Iita Kettunen: haitari, lyömäsoittimet, laulu Entinen taistolainen ja entinen seurakuntanuori istuivat muistelemassa nuoruutensa lauluja. He huomasivat, että kummassakin lauluperinteessä oli keskeisenä teemana unelma oikeudenmukaisesta maailmasta, jossa ihmisten välinen rakkaus ja solidaarisuus toteutuu. Muutakin yhteistä löytyi: kummassakin ryhmässä laulut oli painettu punakantisiin vihkoihin, niitä kokoonnuttiin laulamaan johonkin nuorisotilaan jonkun säestäessä hieman epävireisellä kitaralla, ilmassa leijui sakea annos paatosta ja laulajilla oli voimakas yhteenkuulumisen ja ihmiskuntaan kuulumisen tunne. Keskustelun edetessä näitä kahta laululiikettä erottavat teologiset ja taloustieteelliset kysymykset alkoivat tuntua kirjaviisaiden turhalta saivartelulta, ja valomerkin hetkellä keskustelijat puristivat liikuttuneina toistensa kättä ; oli perustettu uusi lauluryhmä, Punapappi. Punapapin ohjelmisto vaihtelee sujuvasti virsistä Jaakko Löytyn, Jouko Mäki-Lohiluoman,Veikko Lavin ja Juha Vainion laulujen kautta internationaaleen. Ryhmä ei varsinaisesti kukkoile virtuoosimaisella soitolla, mutta soitinnus kitarabassoineen ja pikkuisine rumpuineen toimii mainiona säestyksenä kolmi- ja neliääniselle laululle, mikä on tässä yhtyeessä pääasiana. Punapapin laulu soi yksinkertaisin sovituksin kauniisti, vain silloin tällöin horjahtaen, ikään kuin muistutuksena siitä, että täydellistä maailmaa ei ehkä tule. Mutta siihen suuntaan pyrkiminen - vaikka vaatimattominkin teoin - on yhä kaunista.  |
 |
 |
|